Arvostele manga

Laittakaa tänne mielipiteitänne lukemistanne mangasarjoista/ yksittäisestä mangasta. Kertokaa samalla minkälaisille ihmisille manga sopii tai ei sovi. Mielellään perusteltuja mielipiteitä, joku saattaa vaikka löytää uuden mangatuttavuuden arvostelusi perusteella! :3 Jos olet pettynyt johonkin mangaan, kerro siitäkin.

Azu Manga Daioh
Ehkä yksi parhaimmista lukemistani sarjoista. Mangaa on neljä osaa. Ilmestynyt myös animena, mutta ei käsitykseni mukaan suomeksi. Hauskaa luettavaa ja vitsit ovat tarpeeksi outoja omaan makuuni. Juuri huumorityypin vuoksi eräs epä-manga-ystäväkin tykkää sarjasta. Suosittelen sellaisille, joita ei haittaa erikoinen huumori ja pitävät yksinkertaisesta piirtoyylistä.

^ Itsekkin olen tykästynyt Azumanga Daiohiin. Juuri sen huumorin takia. Innostuin tällöin saadessani kuulla että sama piirtäjä aloittaisi uuden sarjan Youtsuba&!. Joten sitä kautta tutustuin siihenkin.

Mutta nyt arvostelenkin jonkun ihan muun mangan, josta monet ovat varmasti kuulleet mutteivat uskaltaneet tutustua: ONE PIECE.


One Piece

Okei. Aluksi kaikki ihan varmasti pelästyvät sarjan ihanaa hahmokaartia. Niin minäkin aluksi.
Mangan piirtotyylikin voi saada useat epäröimään sarjan seuraamista, mutta hei. Niin minäkin aluksi. Olin varma etten tulisi koskaan tykkäämään kyseisestä sarjasta, mutta nyt:
Mun avana toimii iki-ihana Sanji, aion ehkä cossata joskus Luffya, seuraan kyseistä sarjaa kuola valuen & sarjan tunnarit puskevat päähäni soimaan vähän väliä.

Tarina siis perustuu Olkihattu piraatti Luffyyn, joka perustaa oman merirosvo joukkonsa ja pyrkii merirosvojen kuninkaaksi. Pienenä Luffy oli pistänyt poskeensa pirun hedelmän, joka sai tästä ns. 'kumimiehen' (Osa teistä oli nyt varmasti tukehtua juomaansa), hän siis voi taivuttaa/venyttää raajojansa hyvinkin pitkälle ja tästä on älyttömän suuri hyöty taisteluissa.
Eikä kauankaan kun Olkihattuihin liittyi useampi Nakama. Tällä hetkellä: Luffy, Nami, Usopp, Zoro, Sanji, Robin, Franky, Chopper & Brook.

Sarja on joskus jopa äänestetty japanissa hauskimmaksi ja koskettavimmaksi mangaksi. Eikä ihme. OP pelastaa usein päiväni huumorillaan, mutta liikuttavimmat kohdat saavat jopa kyynelet nousemaan silmiin.

Kröhm. Tästä onkin jo tullut pitempi arvostelu kuin odotin... Lisätietoa mm. Wikipediasta ja suosittelen että aloittaisitte sarjan One Piece animen kautta. Ainakin itse tykästyin tähän enemmän kuin mangaan OP'hen. :'D


Kerrassaan mainio sarja. Rakastuin todella, vaikka aluksi niin epäröinkin. Että osasinkin olla fiksu kun kokeilin kaikista epäluuloista huolimatta katsoa ne pari kohtalokasta jaksoa. * Proud of myself * < 3

No pakkokai sitä on itsekkin. (varoitan tästä tulee pitkä)

Naki shoujo no tame no pavane
Eli nimi on Pavane for a dead girl. pavane pour une fille défunte. Pavane kuolleelle tytölle.
Sarjan nimi tulee kuuluisasta pienokappaleesta Pavane poue une infante défunte (pavane kuolleelle prinsessalle (pavane on "kansanmusiikkia")

Sarja on shounen manga vaikka tyyli antaa olettaa jotain ihan muuta. Sarjassa esiintyy myös ensin tyttö joka antaa olettaa tytön olevan päähenkilö vaikka näin ei ole. Sarja seuraa siis 18 vuotiasta Takenomaru Sagami joka on musiikin ihmelapsi. Sarja alkaa kun tyttö nimeltä Nanao Kaga (etunimi>sukunimi) tulee tokioon musiikkikouluun etsimään viulistia, johon hän rakastui ensisilmäyksellä, kuullessaan tämän musiikkia vieraillessaan tokiossa. Kun Nanao sitten kuulee musiikkia ja menee katsomaan soittajaa niin siellä ei ollut ketään. Paikalta löytyy vain kaunis rintakoru. Myöhemmin hän tapaa Takenomarun ja antaa tälle löytämänsä korun takaisin joka on tummentunut salaperäisesti. Take ei kummiskaan ota sitä vastaan vaan antaa sen tytölle lahjaksi. Jossain vaiheessa Nanao huomaa että rintakoru on tummentunut entisestään ja on huolissaan että hän rikkoi sen. Myöhemmin Nanao menee puhumaan taken kanssa jolloin he suutelevat. Siinä samalla rintakoru meni rikki. Myöhemmin kirkossa Take saa houkuteltua Nanaon sinne ja yrittää tappaa tämän erään "lupauksen takia". Loppujen lopuksi Take päästää tytön menemään mutta Nanao ei lähdekkään vaan pyytää tätä tappamaan itsensä "se on kaikki minun rakkauttani sinua tähden" hän sanoo. Jolloin take lävistää Tytön sydämen miekalla ja nanaosta jää jäljelle vain kyyneleen muotoinen timantti.

Sarjan ideahan on siis siinä että takenomaru oli pienenä orpo ja hyljeksitty koska hänessä oli eurooppalaista verta. Silloin hän sairastuin tuhkarokkoon joka oli viedä tältä hengen. Mutta Sagami-sensei lupasi opettaa tälle viulua kun tämä paranee. No tämän saurauksena take tekee sopimuksen niin sanotun "enkelin" kanssa. Sopimuksessa take saa hyvän ulkonäön, luonnolliset musiikin ihme lahjat, ja elämän. Vastineeksi hänen tulee kerätä "marian kyyneleet" kahdentoista tytän kehosta jotka on valmiita poimittaviksi kun tyttö rakastuu häneen (rintakoru tummuu kun tunteet syvenee ja menee rikki kun tyttön maria on valmis kerättäväksi) Valitettava asia on se että tämä rakkaus vie myös tytön hengen.

Sarja on siis pitkälti sitä kun take koittaa saada tyttöjä rakastumaan itseensä. Valitettavasti jorkut idiootit ei viitti enkustaa sarjaa joten siitä ei oo kaikkii lukuja (mulla on volumet 1-3 ladattuna tietsikalle. Vaikka ne onkin japaniks) Sarjassa on itsemurhia amoumisia ja muuta mutta se on silti todella rauhallinen ja jälkeen on hyvin panostettu.

Sarja sopii niille jotka tykkäävät hyvästä piirtojäljestä ja "draamasta" manga on myös todella hupaisa kaikkine ilmeineen ja eleineen.
Sarjassa on hyvin onnistunut hahmojen toteutus sillä hahmoihsta voi helposti löytää oman persoonansa ja samaistua hahmoon. Veikkaisin että sarjan tarkoitus onkin saada meidän kiintymään tyttöihin ja nähdä mitä tapahtuu.

Vartijat

Manga kertoo suomalais-japanilaisesta Seyasta ja hänen velvollisuudestaan "Vartijana". Lisäksi hänen mukanaan pörräävät mm. Kerri-kettu ja Aino-neiti. Kokonaisuuden idea on hauska, kun kyseinen mangahan on suomalainen, niin mukaan on vedetty Kalevala-tarinoita joka istuu tarinaan oikein hyvin.

Hahmot on hyvin keksitty ja kaikilla on selkeä luonne, eikä "massahahmoja" näy hirveästi, jos ollenkaan. Tykkään myös huumorista, en ole tosikkomangan ystävä. Piirtotyyli on myös selkeä, joidenkin mielestä "hutaistu" mutta ei omasta mielestäni.

Ärsyttävää on se, että pokkareita on ilmestynyt yhteensä kolme, ensimmäinen muistaakseni 2008 ja viimeisin ihan vähän aikaa sitten... Että eivät näytä erityisemmin kiirettä pitävän pokkareita julkaistessaan... Lisäksi piirtäjä on vissiin vaihtunut jokaisessa kolmessa pokkarissa.

Suosittelen sellaisille, jotka pitävät aivot narikkaan -mangasta, jossa on kuitenkin hitunen järkeäkin, sekä sellaisille jotka eivät odota huipputason piirtotyyliä ja haluavat kokeilla jotain uudenlaista.

DOUBT
A.K.A Rabbit Doubt (ラビット·ダウト)

Doubt pyörii "Rabbit Doubt":iksi kutsutun fiktiivisen kännykkäpelin ympärillä, jossa pelaajat ovat kani-yhdyskunta ja yksi on valittu satunnaisesti mukaan soluttautuneeksi sudeksi. Jokaisella kierroksella, jänikset koettavat arvata yhdessä, kuka on susi, joka syö jäniksiä yksi kerrallaan, ennen kun on liian myöhäistä ja kaikki, paitsi susi, ovat kuolleet...

Doubtissa tarina alkaa, kun Yuu Aikawa, Eiji Hoshi, Haruka Akechi, Rei Hazama ja yksi ei-pelaaja Mitsuki Hooyama tapaavat pitääkseen hauskaa ja rentoutumaan yhdessä, mm. menemällä laulamaan karaokea. Heidät kuitenkin "paukautetaan" tajuttomaksi, ja kun he heräävät, he ovat lukittuna hylättyyn psykiatriseen sairaalaan. He tapaavat Hajime Komaban, ja käänteenä löytävät Rein brutaalisti murhattuna. Ryhmä löytää Rein puhelimen, ja siihen tulleen viestin, "Rabbit Doubt, START". He tajuavat olevansa osa reaali- elämän Rabbit Doubt peliä. Jos he aikovat selvitä, suden, niinkutsutun valehtelijan, on kuoltava...
--

Luin Rabbit Doubtin ensimmäistä kertaa joskus viimevuoden keväällä, ja nyt luin sen uudelleen, puhtaasta ihastuksesta tätä mangaa kohtaan ja ajattelin tässä samalla tehdä tämän arvioinninkin :__D Doubtissa psykologista kauhua on suhteellisen paljon, visuaalista puolta tietenkään unohtamatta.
Tunnelma on saatu mahtavasti esille vahvoilla varjostuksilla, ja mangantekijän piirtotyylikin on aivan yksi täydellisyys mangan kanssa. Miljöö hylätyssä psykiatrisessa sairaalassa, ei voisi olla täydellisempi yksinkertaisine tutkintavälineineen, joista tulee nähtäville yllättävän tappavia ominaisuuksia. Yoshiki Tonogain piirtojälki on silmäkarkkia, varsinkin horror- mangoissa. (Hän on piirtänyt myös Higurashi no naku koro ni; Time Killing Arc- mangan. Tämänkin tajusin vasta hiljattain kun olin lukenut kyseiset osat Higurashi-mangoista :__D)
Manga sisältää myöskin jonkin verran mysteereitä mm. suden selville saamisen kanssa. Lukija saa mangaa lukiessaan itsekkin miettiä, kuka oikeastaan on susi. Itse henkilökohtaisesti epäilin ainakin kolmea ihmistä sudeksi ensimmäisellä lukemiskerrallani.
Juonen käänteet ovat yllättäviä, jopa pelottavan arvaamattomia! Joka siis tietenkin on vain plussaa. Juonen kertominen itsessään on juuri tämän takia hankalaa, sillä spoilereita tulee, jos alkaa kertomaan juonta kolmatta chapteria pitemmälle.

Jos miinusta pitää antaa, se on ehdottomasti mangan lyhyys. Doubt on vaivaisen kahdenkymmenen chapterin pituinen, vaikkakin chapterejen keskipituus on lähempänä 60 sivua. Sekä sitten se, että juonta on hankala selittää, ilman että spoilaa osaa mangasta.

Koska sarjassa on suhteellisen paljon väkivaltaa, sekä roima määrä psykologista kauhua, niin uskoisin sarjan olevan jotain K-15/K-16 luokkaa. Erityisesti suosittelen ihmisille, jotka pitävät ns."ahdistavista" mangoista, psykologisesta kauhusta, murhan selvittämisestä, sekä arvailusta. Sekä niille jotka ovat lukeneen Higurashin/Uminekon ja pitäneet siitä.
Rabbit Doubtista on hiljattain tullut jatko-osa, "jälkinäytös", nimeltä Judge, joka on edelleenkin jatkuva. (Olin muuten ihan kikseissä kun kuulin tästä jatko-osasta :___D
)

EDIT: unohdin vallan mainita suositukset ja näin OnO'' Anteeksianteeksi.. Lisäsin kuitenkin nekin.

Eh... mikähän sen ikäraja olisi? :_D ei sillä että se kamalasti haittaisi, olen vahingossa katsonut k-18 kauhuanimeakin...
Mutta se kuulostaa sen verran jännältä, että voisin koittaa lukea :DD

Tosiaan, unohdin ikärajan kertoa tyystin xDD
Ikäraja on varmaankin jotain K-15/K-16, mikä on normaali ikäraja psykologiselle/väkivaltaiselle mangalle.
Ja kannattaa lukea >B) Mhihi~